22.3.1995

Alioikeuskäsittely

Tornion Osuuspankki vaati Kemin kihlakunnanoikeuden istunnossa 4.11.1993 A:n velvoittamista suorittamaan takaajana 261 948,88 markkaa korkoineen ja viivästyskorkoineen. A, joka oli haastettuna jäänyt oikeuteen saapumatta, ei ollut saanut hyväkseen laillista haasteaikaa. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus samana päivänä julistamallaan välipäätöksellä lykkäsi asian Tornion käräjäoikeudessa 31.1.1994 pidettävään istuntoon.

Pankki antoi 29.11.1993 välipäätöksen tiedoksi A:lle siten kuin kirjallisen haasteen tiedoksiantamisesta oli säädetty. Asian jatkokäsittelyssä, josta A edelleen oli poissa, käräjäoikeus velvoitti A:n pankin vaatimiin suorituksiin. Käräjäoikeus ratkaisi asian 31.1.1994 julistamallaan tuomiolla ja antoi siihen muutoksenhakuohjauksen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 7.10.1994

A vaati hovioikeuteen 28.9.1994 saapuneessa kantelussaan, että käräjäoikeuden tuomio tapahtuneen tuomiovirheen perusteella poistetaan. Käräjäoikeuden olisi jutussa tuomion sijasta tullut antaa yksipuolinen tuomio ja siinä myös osoittaa hänet hakemaan muutosta takaisinsaantiteitse, koska hän ei ollut ollut oikeudessa paikalla jutun käsittelyn aikana.

Hovioikeus lausui, että käräjäoikeus oli 31.1.1994 ratkaissut jutun tuomiolla, vaikka sen olisi pitänyt antaa A:n osalta yksipuolinen tuomio. Asiassa oli sen vuoksi tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan tarkoittama tuomiovirhe.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kantelu oli kuitenkin tehtävä, milloin se perustui 1 §:n 4 kohdassa mainittuun seikkaan, kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman.

Käräjäoikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi 8.2.1994. Näin ollen A:n olisi tullut toimittaa kantelukirjelmänsä hovioikeuteen viimeistään 8.8.1994. A oli kuitenkin toimittanut kantelukirjelmänsä hovioikeuteen vasta 28.9.1994 eli myöhään. Sen vuoksi hän oli menettänyt kantelupuhevaltansa asiassa.

Näillä perusteilla hovioikeus jätti kantelun tutkimatta.

Perustelut

Pankki on toimittanut haastehakemuksensa muun muassa A:han kohdistamassaan perimisasiassa tuomioistuimeen 24.9.1993. Alioikeusuudistuksen siirtymäsäännöksistä annetun lain (591/93) 2 §:n 1 momentin mukaan asiaan on tullut eräin poikkeuksin soveltaa ennen 1.12.1993 voimassa olleita menettelysäännöksiä. Nämä poikkeukset eivät koske yksipuolisen tuomion antamisedellytyksiä. Jo aikaisempia menettelysäännöksiä on vakiintuneesti tulkittu siten, että yksipuolinen tuomio tuli antaa myös asian jatkokäsittelyssä, jos asiaa ei ollut ensikäsittelyssä aineellisesti tutkittu.

A:han kohdistettua perimisasiaa oli ensin käsitellyt Kemin kihlakunnanoikeus, joka oli istunnossaan 4.11.1993 lykännyt asian sen vuoksi, ettei A ollut saanut hyväkseen laillista haasteaikaa. Kun juttua ei ollut ensikäsittelyssä aineellisesti tutkittu, Tornion käräjäoikeuden olisi jatkokäsittelyssä 31.1.1994 tullut ratkaista asia yksipuolisella tuomiolla ja antaa siihen takaisinsaantiosoitus. Sen vuoksi käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti julistaessaan tuomion ja antaessaan muutoksenhakuohjauksen.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tuomiovirheen perusteella tehdystä kantelusta poistaa, jos henkilö, jota ei ole kuultu, kärsii haittaa tuomiosta. Jos takaisinsaantiosoitus olisi annettu, A olisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n (1052/91) 1 momentin mukaan voinut hakea takaisinsaantia käräjäoikeuden ratkaisuun 30 päivän kuluessa siitä lukien kun hän oli saanut todisteellisen tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Tämän mahdollisuuden menettäminen merkitsee sitä, että käräjäoikeuden ratkaisu on saanut lainvoiman ilman että A:ta olisi siitä laillisesti kuultu.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kuuden kuukauden kanteluaika luetaan siitä, kun kantelija sai tuomiosta tiedon. Saatuaan ulosottomenettelyssä 16.9.1994 tiedon tuomiosta A on toimittanut kantelukirjelmänsä hovioikeuteen 28.9.1994 eli ajoissa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Käräjäoikeuden tuomiota oikaistaan siten, että muutoksenhakuohjauksen sijasta annetaan takaisinsaantiosoitus Tornion käräjäoikeuteen, jolle A on jo ilmoittanut toimittaneensa 21.9.1994 päivätyn takaisinsaantia koskevan haastehakemuksen.

Korkeimman oikeuden antama täytäntöönpanokielto pysyy voimassa, kunnes käräjäoikeus on antanut ratkaisunsa takaisinsaantia koskevassa asiassa.